Pastaa, pastaa

Alkuviikko meni juurihoitoon ja siitä toipumiseen. Palasin välittömästi pinaattilettulinjalle, ja sen kyllä huomasi. Töistä tullessa oli hirveä nälkä eikä fiilis muutenkaan ollut paras mahdollinen. Onneksi hoito tuntui heti auttavan, ja loppuviikolla alkoi taas parempi ruokakin kiinnostaa.

Tein perjantaina soijarouhepullia ja spagettikastiketta, tosin en tuoreista tomaateista vaan murskasta. Pullista tuli vähän liian isoja, mutta kyllä ne wokkipannulla sai paistettua. Ehkä vähän liikaa sipulia mun makuuni, etenkin kun sitä tuli kastikkeeseenkin aika paljon. Koko kämppä haisi sipulille vielä seuraavana päivänä.

Tänään tein makaronilaatikkoa, jota kuusivuotias vieraanikin suostui maistamaan. Ruoka ei ollut hänelle mikään suuri succée, mutta miedosti vaniljanmakuinen soijamaito oli ihanaa, "ihan kuin kermaa". Äitinsä kyllä taisi tykätä makaronilaatikosta.

Soijarouhepullat tomaattikastikkeessa ⭐ ⭐ ⭐ Ehkä vähän taikinaisia? Juustokuminan maku löi läpi.

Makaronilaatikko ⭐⭐⭐⭐ Hyvää perusruokaa!

Ruokia tehty 23/100

Kolmen ruokalajin ateria

Äiti tuli viikonlopuksi käymään, joten hieman piti panostaa. Tein peräti kolme ruokalajia Chocochilin blogista bongattujen ohjeiden mukaan, ja oli hyvä että onnistuin tällä kertaa onnistumaan.

Tänään syötiin osittain jämistä rakennettu kolmen ruokalajin ateria. Alkuruokana oli soijarouhe-kaalilaatikkoa, pääruokana salaattia, perunoita ja jerk-seitania (edellisen flopin jälkeen tilanne on 1-1!!) ja jälkiruokana puolukkajäädykettä kaneli-puolukkamelballa. Ja hei, oli muuten hyvää.

Kaalilaatikon tein torstaina, joten se oli eilen ja tänään parhaimmillaan. Seitantaikinan väänsin pe-ip marinoitumaan ja paistoin eilen. Puolukkajäädykkeen väsäsin pakastimeen eilen, kastikkeen tein tänään kun perunat kiehuivat. Eli ruuanlaiton vaiva jakaantui mukavasti eri päiville.

Alkuruoka keskellä, pääruoka lautasen reunoilla. Kaunis asettelu ja silleen.

Puolukkajäädyke on ihanaa!!
Kaunista, kakkumaista ulkonäköä en saanut aikaan, mutta maku oli oikeasti herkullinen.

Ruokia tehty 21/100

Soijarouhe-kaalilaatikko ⭐⭐⭐⭐, Äiteen mukaan ⭐⭐⭐⭐⭐

Jerk-seitan ⭐⭐⭐⭐ molempien mielestä. En voinut laittaa marinadiin valkosipulia, joka olisi varmasti sopinut hyvin. Ensi kerralla sitten.

Puolukkajäädyke ja kaneli-puolukkamelba ⭐⭐⭐⭐⭐ Maku ei olisi voinut olla parempi!!

Projekti etenee

Ihme kyllä olen viime aikoina kokannut innokkaammin kuin blogannut. Päivitykset ovat jääneet taka-alalle, mutta kahden viikon sisällä olen kokannut viisi sapuskaa, joten haastetta ei olla vielä(kään) hävitty!

Vegepekonia ja oreganopestoa 17.2.

Kikhernemarinara 22.2.

Baleada catracha con frijoles y aguacate, 26.2.

Näiden lisäksi tein minttusuklaaleivoksia ja eilen tikka masalaa kikherneillä.


Vegepekoni ja oreganopesto ⭐⭐  Liikaa suolaa. Oma moka.

Minttusuklaaleivokset ⭐⭐⭐  Paranivat vanhetessaan: tuoreina rasvan maku löi läpi.Pakastin suurimman osan.

Kikhernemarinara ⭐⭐⭐ Nopea tehdä mutta ei ollut kovin ihmeellistä.

Baleada catracha ⭐⭐⭐⭐⭐ Porque no hay frijoles hondureños aqui? Baleadas son mis favoritas, siempre.

Tikka masala kikherneillä ⭐⭐⭐⭐ Sopiva mausteisuus, olisi ehkä saanut olla kermaisempaa. Ruokavieraan arvio ⭐⭐⭐⭐

Ruokia tehty 18/100

Aamiaismustikkakakkua ja todellista pikaruokaa

Männäviikolla kokeilin Lindsay S. Nixonin Helpot ja nopeat kasvisherkut -kirjasta Mustikkaista aamiaiskakkua. Ehkä uuni ei ollut tarpeeksi lämmin tai sitten olisi pitänyt käyttää toisenlaista sokeria tai jauhoja, sillä kakun väri oli lähempänä pölyisenharmaata kuin herkullisen ruskeaa. Koostumus mukavan kostea, maku olisi saanut olla mausteisempi ja ehkä vähän makeampikin. Sarjassamme ihan ok.

Harmaa mustikkakakku jatkaa kunniakkaasti Rumien Ruokien perinnettäni.

Keskiviikkona tulin töistä sudennälkäisenä. Palaveri oli venynyt yli seitsentuntiseksi, eikä lounaskeitosta ollut kuin muiston häivähdys jäljellä. Otin riskin ja kokeilin uutta vegaanipekonin ohjetta Vegaanihaasteesta. Kerrankin määritelmä "vain muutama minuutti" piti todella paikkansa! Vekonin ja peruna-sipuliseoksen paistamiseen meni alle vartti. 

"Superterveellistä" pikaruokaa: öljyssä paistettua peruna-sipulisekoitusta ja vegepekonia. 

Pikaruoan valmistaminen oli helppoa ja nopeaa, mutta valmistamisen valmistelut veivät aikaa. Etsin Prismasta soijahiutaleita ja mausteita, mikä olikin yllättävän työlästä. Onko soijahiutale sama kuin soijapapuhiutale? Millä nimellä myydään savupaprikaa? Ovatko elntarvikevärit samalla hyllyllä kuin piparminttuöljy? Kaikki kunnia kännykälle ja Googlelle: löysin "savolaesvekkaanin" blogin, joka auttoi selviytymään kunnialla Suuresta Mausteseikkailusta. 

Savupaprika on muuten oikeasti nerokas keksintö. Tein joskus viime vuonna ohrattoa kuivamuonapussista, ja siitä tuli yksinkertaisesti pahaa. Pakastin suurimman osan ja ajattelin tarjota sitä lähinnä koirilleni. Mutta savupaprikalla ja cheezly-juustonkorvikkeen jämillä maustettuna ohratosta tuli syötävää. En laske sitä kuitenkaan varsinaiseksi ateriaksi. 

Mustikkainen aamiaiskakku     ⭐⭐⭐

Vegaanipekoni-perunasipuli     ⭐⭐⭐

Ruokia tehty 13/100

Asia on falafelpihvi

Nyt tuli vaihteeksi onnistuminen! Tein muutama päivä sitten Vegaanin keittiössä -kirjasta bataattifalafelpihvejä ja niiden kaveriksi riisiä ja minttukastiketta. Falafelit valmistuivat yllättävän nopeasti, kun käytin valmista bataattisosetta ja keitettyjä kikherneitä. Minttukastike oli ihan muutaman minuutin homma.

Eilen tein jämien höysteeksi avokadodippiä samasta kirjasta. Siitä tuli paksua ja erittäin ruokaisaa. Pidän minttukastikkeesta enemmän, se on raikasta.

Surautin myös jälkiruuaksi kaura-mustikkajuoman, jonka piti ohjeen mukaan maistua "juotavalta mustikkapullalta". Tuoksu oli hieno, mutta maku varsin vetinen. Ei noussut suosikiksi.

Bataattifalafelit   ⭐⭐⭐⭐⭐ Näitä kyllä kehtaa tarjota!!

Minttukastike  ⭐⭐⭐⭐ Hieman liikaa valkosipulia, muuten hyvää ja raikasta.

Avokadodippi ⭐⭐⭐ Ehkä liikaa tahinia?

Mustikkapulla lasissa ⭐⭐ Tuoksu paljon parempi kuin maku

Ruokia laitettu 11/100 (kyllä, kastikkeet lasketaan!)

Ei menny niinku Strömsössä

Pari vuotta sitten, edellisen vegaanikuukauden aikana tarjosin vanhemmilleni seitanista tehtyä "karjalanpaistia" Vegaanin kotiruokakirjan mukaan. Se onnistui varsin hyvin, joten itseluottamusta uhkuen päätin tehdä ruoan tänään uudelleen.

Vähempi varmuus olisi ollut paikallaan. Kantapään kautta opin kaksi perusasiaa:

Juttu 1. Jos teet karjalanpaistin tapaista slow-foodia, aloita ruuanlaitto silloin, kun et vielä ole nälkäinen. Muuten alkaa ottaa päähän.

Juttu 2. Varmista, että raaka-aineita on riittävästi. Muuten ottaa päähän vielä enemmän.

Punnitse & Säästä -kaupassa ei pari päivää sitten ollut gluteenijauhoa, mutta olin arvioinut, että kaapissani olisi tarpeeksi jäljellä. Ei ollut. Lisäsin joukkoon kikhernejauhoja ja mausteet (paprika loppui kesken) sekä nesteet, ja tajusin vasta taikinaa vaivatessani tehneeni virheen. Kikhernejauhossa ei ole sitkoa. Idioottimainen moka. Taikina oli aivan liian löysää.

Olin myös autuaasti unohtanut, miten inhoan keitä-paista-ja-keitä-taas-koko-helvetin-päivä -reseptejä. Ja minä keitin ja paistoin. "Muutama minuutti" -no just joo. Jo ensimmäisessä keittämisvaiheessa kikhernejauhot nousivat mystisesti seitanpalojen päälle vastenmieliseksi sotkuksi.

Urheasti taistelin homman loppuun asti. Karjalanpaistista tuli syötävää, ei hyvää. Olin unohtanut myös sen, että Vegaanin kotiruokakirjassa rakastetaan pippuria, ja mun kannattaisi laittaa sitä aina reippaasti vähemmän. Lopputulos oli mautonta seitanmössöä ja valkopippurista lientä. Nälkä lähti, kieltämättä. Jos olisi ollut ruokavieraita, olisin neuvonut tilaamaan pizzaa.

Karjatonpaisti      ☆

Ruokia tehty 7/100

Huomaa turvaväli leikkuulaudan ja lieden välillä! Sen minä muistin!

Seitanmöykyt ensimmäisen keittämisen jälkeen. Tajusin, että tilanne tarvitsee siideriä. 

Tuli siitä valmista. Joskus pitää yrittää uudelleen paremmalla onnella. 

Melkein pikaruokaa

Keskiviikkona Pingviini tuli syömään lähes ex tempore. Tein curry-inkivääritofua ja nuudeleita, joita Vegaanihaasteen uutiskirjeessä mainostettiin pikaruuaksi. Nopeaa se olikin, valmistui alle puolessa tunnissa.

Kuvaa ei tällä kertaa tullut otetuksi. Maku oli ihan ok, ei yhtään enempää. Mausteita olisi saanut olla rutkasti enemmän, vaikka laitoin niitä reilummin kuin ohjeessa sanottiin.

Curry-inkivääritofua nuudeleilla        * * *   (sekä oma että Pingviinin arvio)

Ruokia tehty 6/100

Aihetta huoleen

Tämä kokeilu etenee aika pelottavaan suuntaan. Ajattelin tänään käydä kaupassa, ja herranjumalasentään: suunnittelin samalla istumalla seuraavan viikon kokkaukset! Eikä siinä vielä kaikki: jaottelin ostoslistan kauppojen mukaan! Kaikista maailman ihmisistä minä! Pitää varmaan tilata aika psykoanalyysiin, kuppaukseen tai lobotomiaan - tai ehkä ah niin muodikkaalle enkeliterapeutille ;-)

M.O.T.

Kaalipataa ja sulatettua leikkuulautaa

Tein Vegaanin keittokirjasta kaalipataa. Sipulia kuullottaessani tuoksu ei ollut ihan sitä mitä odotin..... Voi P#$^#@''L#!! Muovinen leikkuulauta oli liian lähellä kuumaa levyä, ja keittiöön levisi palaneen muovin katku. Onneksi vaurio jäi pieneksi eikä palohälytinkään ehtinyt reagoida.

Iso kaalipata. Taidan pakastaa.

Kaalipata              * * * *          Mausteita olisi saanut olla enemmänkin. Ihan kaikkia hifistelykohtia en tehnyt ohjeen mukaan.

Ruokia tehty                          5/100

Rumaa mutta hyvää

Idea Kokkaus Kolmoseen tuli vähän ennen joulua Nuoremman Veljen ja Täyskelan luona. Perheessä tarjottiin todella hyvää kookos-linssikeittoa, jonka resepti oli peräisin Kirahville kaulahuivi -blogista. Mausteiden määrä taidettiin silloin jättää ohjetta pienemmäksi, sillä keittoa tarjottiin myös 2-vuotiaalle. Eilen en mausteissa säästellyt, ja kookoslinssisoppa oli jopa vieläkin parempaa kuin muistin. Varsinkin neilikan maku oli mainio.

Mutta se ulkonäkö! Ilmeisesti olen erikoistumassa ruokiin, jotka näyttävät vähintään kerran vatsan kautta kierrätetyiltä. Karmean näköistä sotkua. 

Kookos-linssikeiton sattumat eivät ole hookoonblöötä vaan porkkanaa ja paprikaa.
Maanantain ilta-aterian kruunasivat kraanavesi, paahtoleipä ja pieni pätkä Helsinki, ikuisesti -dokumenttia.

Jotenkin ihmeessä tuli samalla tehtyä jotain seuraavaksi aamuksikin. Tein uunipuuron kaurasta, omenoista, kanelista ja soijamaidosta. En muista enää, mistä löysin ohjeen; jostain netin ihmeellisestä maailmasta se puhelimeeni eksyi.

Lapsena inhosin suunnattomasti kaurapuuroa, mutta nuorena metsäaktivistina opin syömään sitä uudelleen. Uunipuuro kaikkine lisukkeineen on suunnilleen valovuoden päässä niin lapsuuden aamupuuroista kuin töissä hotkituista minuuttikaurapuuroistakin. Soijamaitoon tehty puuro pitää ilmeisesti myös nälän poissa reippaasti kauemmin kuin veteen keitetty minuuttipuuro. Vetäisin uunipuuroa vähän liiankin reilun annoksen ennen aamuseitsemää, ja selvisin ihan kunnialla yli puoleenpäivään.

Kookos-linssikeitto                * * * * *         Ulkonäöstä ei anneta miinusta ;-)

Uunipuuro                              * * * *

Ruokia tehty                          4/100

Sopivan tulinen nuudelihässäkkä

Tavallaan projekti alkoi jo ennen tätä blogia. Osallistun Vegaaninen tammikuu -haasteeseen (vaikka ihan 100% vegaani en tälläkään kertaa ole ollut), ja siihen kuuluu uutiskirje resepteineen joka päivä. Monet ohjeista vaikuttavat helpoilta eivätkä ne vaadi kovin ihmeellisiä aineksia.

Ensimmäinen blogattava kokonaisuus oli Vegaanihaasteen uutiskirjeestä saatu pinaatti-kikhernekastike, jonka kaveriksi keitin nuudeleita, ja jälkiruuaksi väsätty appelsiinitiikerikakku. Pinaatti-kikhernekastike oli varsin helppo ja nopeakin, aikaa meni yhteensä ehkä puolisen tuntia. Kastikkeeseen tuli sopivasti mausteita: curry ja pippuri puraisivat mukavasti mutta eivät liikaa.

Earth Balance -punaviini ja Hercule Poirot sopivat mitä parhaiten pinaatti-kikhernekastikkeen kavereiksi.

Milloinkohan olen leiponut viimeksi kakun? Teininä niitä tuli väsättyä useinkin, mutta leipominen on jäänyt tooooodella vähiin... Edellisestä kakusta voi hyvinkin olla aikaa ainakin kymmenen vuotta. Sen verran muistan, että kananmuna pitää yleensä taikinaa koossa. Vegaaniversioon ei kananmunaa tai sen korviketta tullut, mutta koostumus oli silti oikein hyvä. Uunissa se oli yli tunnin, mutta edes pinta ei palanut. Ei hullumpaa.

Tuumin pisteyttää ateriat ja pyytää samaa palvelusta ruokavierailtani, jos sellaisia sattuu olemaan. Tällä kertaa oli. Asteikko on 0-5 tähteä.

Pinaatti-kikhernekastike:              * * *   Mausteita oli sopivasti, mutta olisi saanut olla ehkä täyteläisempää.
   Ruokavieraan arvio:                  * * * *

Appelsiinitiikerikakku:                  * * * * (molempien arvio)

"Keittiössä touhuaminen on ihanaa vastapainoa muulle elämälle" ?????

"Patojen ja kattiloiden parissa unohtuvat kaikki arjen kiireet. Ruoan valmistamisen ei tarvitse arkenakaan olla pakkopullaa, vaan keittiössä voi nauttia joka päivä parhaista kauden raaka-aineista, huumaavasta mausteiden tuoksusta ja uusista herkullisista mauista." 

- Elina Innanen, Vegaanin keittiössä.

Ja hevon kakat. Kokkaaminen on vaivalloista, aikaa vievää ja korkeintaan joskus "ihan kivaa", ei yhtään enempää. Olen maailman toiseksi laiskin ruoanlaittaja enkä todellakaan tunne intohimoa kokkaamista, reseptien soinnuttelua tai ylipäätään keittiössä hääräämistä kohtaan. Olisi ihanaa rakastaa ruoanlaittoa, viedä tuliaisiksi itse pyöräytettyjä pikkuleipiä tai tarjota joskus useamman ruokalajin illallinen. Vaan kun se ei huvita yhtään.

Hyvin tehtyjen keittokirjojen selaaminen on hauskaa, samoin ruokaelokuvien katsominen. Ja hyvä ruoka on hyvää ainaisten pinaattilettujen ja puuron mussuttamisen sijasta. Olisikohan mahdollista innostua ruoanlaitosta enemmän, jos sinnikkäästi vain kokkaisi välittämättä ei-yhtään-huvittaisi -fiiliksestä?

Keittokirjoja on hauska selata, mutta siihen se yleensä jääkin.

Joten päätin haastaa itseni. Aion kokata sata erilaista ruokaa, pari sapuskaa viikossa noin vuoden ajan. Katsotaan sitten, onko asenne ruoanlaittoa kohtaan muuttunut ja olenko oppinut jotain muutakin kuin mikroaterioiden lämmittämistä. Ruoat tulevat olemaan pääosin vegaanisia, vaikka täysin vegaaniksi tuskin vieläkään ryhdyn.

Ans kattoo kuin ämmän käy.