Ei menny niinku Strömsössä

Pari vuotta sitten, edellisen vegaanikuukauden aikana tarjosin vanhemmilleni seitanista tehtyä "karjalanpaistia" Vegaanin kotiruokakirjan mukaan. Se onnistui varsin hyvin, joten itseluottamusta uhkuen päätin tehdä ruoan tänään uudelleen.

Vähempi varmuus olisi ollut paikallaan. Kantapään kautta opin kaksi perusasiaa:

Juttu 1. Jos teet karjalanpaistin tapaista slow-foodia, aloita ruuanlaitto silloin, kun et vielä ole nälkäinen. Muuten alkaa ottaa päähän.

Juttu 2. Varmista, että raaka-aineita on riittävästi. Muuten ottaa päähän vielä enemmän.

Punnitse & Säästä -kaupassa ei pari päivää sitten ollut gluteenijauhoa, mutta olin arvioinut, että kaapissani olisi tarpeeksi jäljellä. Ei ollut. Lisäsin joukkoon kikhernejauhoja ja mausteet (paprika loppui kesken) sekä nesteet, ja tajusin vasta taikinaa vaivatessani tehneeni virheen. Kikhernejauhossa ei ole sitkoa. Idioottimainen moka. Taikina oli aivan liian löysää.

Olin myös autuaasti unohtanut, miten inhoan keitä-paista-ja-keitä-taas-koko-helvetin-päivä -reseptejä. Ja minä keitin ja paistoin. "Muutama minuutti" -no just joo. Jo ensimmäisessä keittämisvaiheessa kikhernejauhot nousivat mystisesti seitanpalojen päälle vastenmieliseksi sotkuksi.

Urheasti taistelin homman loppuun asti. Karjalanpaistista tuli syötävää, ei hyvää. Olin unohtanut myös sen, että Vegaanin kotiruokakirjassa rakastetaan pippuria, ja mun kannattaisi laittaa sitä aina reippaasti vähemmän. Lopputulos oli mautonta seitanmössöä ja valkopippurista lientä. Nälkä lähti, kieltämättä. Jos olisi ollut ruokavieraita, olisin neuvonut tilaamaan pizzaa.

Karjatonpaisti      ☆

Ruokia tehty 7/100

Huomaa turvaväli leikkuulaudan ja lieden välillä! Sen minä muistin!

Seitanmöykyt ensimmäisen keittämisen jälkeen. Tajusin, että tilanne tarvitsee siideriä. 

Tuli siitä valmista. Joskus pitää yrittää uudelleen paremmalla onnella. 

Melkein pikaruokaa

Keskiviikkona Pingviini tuli syömään lähes ex tempore. Tein curry-inkivääritofua ja nuudeleita, joita Vegaanihaasteen uutiskirjeessä mainostettiin pikaruuaksi. Nopeaa se olikin, valmistui alle puolessa tunnissa.

Kuvaa ei tällä kertaa tullut otetuksi. Maku oli ihan ok, ei yhtään enempää. Mausteita olisi saanut olla rutkasti enemmän, vaikka laitoin niitä reilummin kuin ohjeessa sanottiin.

Curry-inkivääritofua nuudeleilla        * * *   (sekä oma että Pingviinin arvio)

Ruokia tehty 6/100

Aihetta huoleen

Tämä kokeilu etenee aika pelottavaan suuntaan. Ajattelin tänään käydä kaupassa, ja herranjumalasentään: suunnittelin samalla istumalla seuraavan viikon kokkaukset! Eikä siinä vielä kaikki: jaottelin ostoslistan kauppojen mukaan! Kaikista maailman ihmisistä minä! Pitää varmaan tilata aika psykoanalyysiin, kuppaukseen tai lobotomiaan - tai ehkä ah niin muodikkaalle enkeliterapeutille ;-)

M.O.T.

Kaalipataa ja sulatettua leikkuulautaa

Tein Vegaanin keittokirjasta kaalipataa. Sipulia kuullottaessani tuoksu ei ollut ihan sitä mitä odotin..... Voi P#$^#@''L#!! Muovinen leikkuulauta oli liian lähellä kuumaa levyä, ja keittiöön levisi palaneen muovin katku. Onneksi vaurio jäi pieneksi eikä palohälytinkään ehtinyt reagoida.

Iso kaalipata. Taidan pakastaa.

Kaalipata              * * * *          Mausteita olisi saanut olla enemmänkin. Ihan kaikkia hifistelykohtia en tehnyt ohjeen mukaan.

Ruokia tehty                          5/100

Rumaa mutta hyvää

Idea Kokkaus Kolmoseen tuli vähän ennen joulua Nuoremman Veljen ja Täyskelan luona. Perheessä tarjottiin todella hyvää kookos-linssikeittoa, jonka resepti oli peräisin Kirahville kaulahuivi -blogista. Mausteiden määrä taidettiin silloin jättää ohjetta pienemmäksi, sillä keittoa tarjottiin myös 2-vuotiaalle. Eilen en mausteissa säästellyt, ja kookoslinssisoppa oli jopa vieläkin parempaa kuin muistin. Varsinkin neilikan maku oli mainio.

Mutta se ulkonäkö! Ilmeisesti olen erikoistumassa ruokiin, jotka näyttävät vähintään kerran vatsan kautta kierrätetyiltä. Karmean näköistä sotkua. 

Kookos-linssikeiton sattumat eivät ole hookoonblöötä vaan porkkanaa ja paprikaa.
Maanantain ilta-aterian kruunasivat kraanavesi, paahtoleipä ja pieni pätkä Helsinki, ikuisesti -dokumenttia.

Jotenkin ihmeessä tuli samalla tehtyä jotain seuraavaksi aamuksikin. Tein uunipuuron kaurasta, omenoista, kanelista ja soijamaidosta. En muista enää, mistä löysin ohjeen; jostain netin ihmeellisestä maailmasta se puhelimeeni eksyi.

Lapsena inhosin suunnattomasti kaurapuuroa, mutta nuorena metsäaktivistina opin syömään sitä uudelleen. Uunipuuro kaikkine lisukkeineen on suunnilleen valovuoden päässä niin lapsuuden aamupuuroista kuin töissä hotkituista minuuttikaurapuuroistakin. Soijamaitoon tehty puuro pitää ilmeisesti myös nälän poissa reippaasti kauemmin kuin veteen keitetty minuuttipuuro. Vetäisin uunipuuroa vähän liiankin reilun annoksen ennen aamuseitsemää, ja selvisin ihan kunnialla yli puoleenpäivään.

Kookos-linssikeitto                * * * * *         Ulkonäöstä ei anneta miinusta ;-)

Uunipuuro                              * * * *

Ruokia tehty                          4/100

Sopivan tulinen nuudelihässäkkä

Tavallaan projekti alkoi jo ennen tätä blogia. Osallistun Vegaaninen tammikuu -haasteeseen (vaikka ihan 100% vegaani en tälläkään kertaa ole ollut), ja siihen kuuluu uutiskirje resepteineen joka päivä. Monet ohjeista vaikuttavat helpoilta eivätkä ne vaadi kovin ihmeellisiä aineksia.

Ensimmäinen blogattava kokonaisuus oli Vegaanihaasteen uutiskirjeestä saatu pinaatti-kikhernekastike, jonka kaveriksi keitin nuudeleita, ja jälkiruuaksi väsätty appelsiinitiikerikakku. Pinaatti-kikhernekastike oli varsin helppo ja nopeakin, aikaa meni yhteensä ehkä puolisen tuntia. Kastikkeeseen tuli sopivasti mausteita: curry ja pippuri puraisivat mukavasti mutta eivät liikaa.

Earth Balance -punaviini ja Hercule Poirot sopivat mitä parhaiten pinaatti-kikhernekastikkeen kavereiksi.

Milloinkohan olen leiponut viimeksi kakun? Teininä niitä tuli väsättyä useinkin, mutta leipominen on jäänyt tooooodella vähiin... Edellisestä kakusta voi hyvinkin olla aikaa ainakin kymmenen vuotta. Sen verran muistan, että kananmuna pitää yleensä taikinaa koossa. Vegaaniversioon ei kananmunaa tai sen korviketta tullut, mutta koostumus oli silti oikein hyvä. Uunissa se oli yli tunnin, mutta edes pinta ei palanut. Ei hullumpaa.

Tuumin pisteyttää ateriat ja pyytää samaa palvelusta ruokavierailtani, jos sellaisia sattuu olemaan. Tällä kertaa oli. Asteikko on 0-5 tähteä.

Pinaatti-kikhernekastike:              * * *   Mausteita oli sopivasti, mutta olisi saanut olla ehkä täyteläisempää.
   Ruokavieraan arvio:                  * * * *

Appelsiinitiikerikakku:                  * * * * (molempien arvio)

"Keittiössä touhuaminen on ihanaa vastapainoa muulle elämälle" ?????

"Patojen ja kattiloiden parissa unohtuvat kaikki arjen kiireet. Ruoan valmistamisen ei tarvitse arkenakaan olla pakkopullaa, vaan keittiössä voi nauttia joka päivä parhaista kauden raaka-aineista, huumaavasta mausteiden tuoksusta ja uusista herkullisista mauista." 

- Elina Innanen, Vegaanin keittiössä.

Ja hevon kakat. Kokkaaminen on vaivalloista, aikaa vievää ja korkeintaan joskus "ihan kivaa", ei yhtään enempää. Olen maailman toiseksi laiskin ruoanlaittaja enkä todellakaan tunne intohimoa kokkaamista, reseptien soinnuttelua tai ylipäätään keittiössä hääräämistä kohtaan. Olisi ihanaa rakastaa ruoanlaittoa, viedä tuliaisiksi itse pyöräytettyjä pikkuleipiä tai tarjota joskus useamman ruokalajin illallinen. Vaan kun se ei huvita yhtään.

Hyvin tehtyjen keittokirjojen selaaminen on hauskaa, samoin ruokaelokuvien katsominen. Ja hyvä ruoka on hyvää ainaisten pinaattilettujen ja puuron mussuttamisen sijasta. Olisikohan mahdollista innostua ruoanlaitosta enemmän, jos sinnikkäästi vain kokkaisi välittämättä ei-yhtään-huvittaisi -fiiliksestä?

Keittokirjoja on hauska selata, mutta siihen se yleensä jääkin.

Joten päätin haastaa itseni. Aion kokata sata erilaista ruokaa, pari sapuskaa viikossa noin vuoden ajan. Katsotaan sitten, onko asenne ruoanlaittoa kohtaan muuttunut ja olenko oppinut jotain muutakin kuin mikroaterioiden lämmittämistä. Ruoat tulevat olemaan pääosin vegaanisia, vaikka täysin vegaaniksi tuskin vieläkään ryhdyn.

Ans kattoo kuin ämmän käy.